Simo Toivanen - Ihmisen ääni

Työ tekijäänsä opettaa, mutta ei aina kiitä.

Kun muutamia vuosia sitten työttömänä mietin, kuinka muuttaa vapaa-aikansa rahaksi, eikä palkkatöitä tuolloin löytynyt, tuli lapsilta saamani oppi arvokkaaksi.

Jokainen lapsiperheen vanhempi tietää tunteen mikä tulee kun lapsen puhelin menee rikki. €-merkit vilisevät silmissä jo ennen kuin edes näkee mitä tällä kertaa on hajonnut. Meillä oli tuolloin kaksi aktiivisesti puhelinta käyttävää lasta, kolmas vielä opetteli.

Luomamme kertakäyttökulttuuri on saanut aikaan sen, että herkästi ostetaan uusi puhelin korjaamisen sijaan. Syynä voi olla laitteen korkea korjaushinta, halpa hankintahinta tai ihan vaan päivittäminen uudempaan. Lapsi tarvitsee puhelinta kuitenkin vain siihen että on tavoitettavissa. Pakon sanelemana ryhdyin itse korjaamaan lastemme puhelimia. En osannut, mutta opettelin. Kukkaro on hyvä opettaja. Inhoan tuhlausta.

Osuipa sitten kohdalle sekin kerta kun puhelin hajosi itseltäni. Yksi halkeama, mutta vuoden vanhassa lippulaivapuhelimessa se harmitti. Tuli tosipaikka eteen kun kohteena ei enää ollut alle satasen laite. Yllätyksenä tuli se, että tähän ei pystynyt vaihtamaan pelkkää pintalasia näyttöön. "Mahdotonta", minulle kerrottiin. Olisi vaihdettava prosentuaalisesti yli puolet puhelimen osista vian korjaamiseksi.

Ei se ollut mahdotonta. Hankalampaa kyllä, mutta ei mahdotonta.

Tästä se idea lähti. Tein selvitystyötä. Yksikään huoltoliike ei tietyntyyppisiin näyttöihin vaihtanut pelkkiä pintalaseja. Ajattelin, että tässä on se työ millä elätän itseni ja perheeni. Ja ekologista vielä; vähemmän jätettä, puhelimien korjauttamiskynnys on matala edullisemman kustannuksen johdosta ja kate tulisi yli 90-prosenttisesti työstä.

Kun alkubyrokratia oli suoritettu, ensimmäiset puhelut eivät tulleet asiakkailta. Ensin soitti verottaja, sitten puolentusinaa vakuutusedustajaa, sitten erilaisia konttoritarvikekauppiaita, markkinointifirmoja ja ties mitä. Tunsin itseni lampaaksi nälkäisten susien piirittämänä. Ensimmäinen asiakas jätti laskun maksamatta. Tein töitä kirjaimellisesti Hangosta Utsjoelle Postin välityksellä. Posti viivytteli, rikkoi ja hukkasi laitteita. Yrittäjän riskit konkretisoituivat hyvin nopeasti.

Markkinoin uutta yritystäni edullisuudella ja ympäristöystävällisyydellä. Monilla asiakkailla jälkimmäinen osoittautui jopa tärkeämmäksi syyksi korjauttamiselle kuin hinta.

Opettelin jatkuvasti korjaamaan uusia puhelinmalleja, kehittelin työmenetelmiäni. Tein itse kaiken työn markkinoinnista kirjanpitoon, sillä tavoitteenani oli vain perheeni elättäminen.

Yrityksessäni oli Suomen monipuolisin korjaustarjonta. Sitten tulivat massat.

Operaattoreiden ja viihde-elektroniikkaketjujen valikoimiin tuli valtava määrä merkkitarjontaa lyhyellä aikavälillä. Jokaisella merkillä 10-20 mallia, jokaista useassa värissä. Olisi pitänyt pystyä kasvamaan jätiksi hetkessä. Siihen ei pääoma tai muutkaan rahkeet riittäneet, mutta onneksi pääsin palkkatöihin.

Tämä muutaman vuoden ajanjakso elämässäni on laajentanut perspektiiviäni enemmän kuin mikään muu kokemani. Opin näkemään asiakkaan lisäksi myös yrittäjän näkökulman, ymmärtämään mistä palveluiden hinnat koostuvat.

Näin vuoden 2015 pakolaistulvan eri silmin kuin monet muut. Kellarissani, missä yritykseni toimi, oli meno monesti kuin turkkilaisella torilla kun 20:n neliömetrin tilassa oli kerralla jopa seitsemää eri kansalaisuutta. Ehdin ystävystymäänkin muutaman maahantulijan kanssa. Tunteet olivat ristiriitaisia, kun käännytyspäätöksen jälkeen he julkaisivat kuvia sosiaalisessa mediassa itsestään uima-altaalla drinkki kädessään. Eivät he olleet kurjuutta paossa, mutta eivät he terroristejakaan olleet.

He pyrkivät maahamme väärin keinoin. Olen sitä mieltä, että hädässä olevia tulee auttaa, mutta ei meitä saa hyväksikäyttää. Maamme tarvitsee verorahojaan esimerkiksi pienyrittäjyyden tukemiseen.

Vaalikampanjani keskeisimpiä teemoja on juurikin yrittäjyyden puolustaminen. On järjetöntä, että kaikki etuudet katkeavat välittömästi kun toiminimi perustetaan, ja ettei tuille päästä takaisin ilman byrokratiaa ja karenssia. Itse en toiste lähtisi kokeilemaan ilman pomminvarmaa bisnesmallia, mutta monilla muillakin saattaa olla ideoita.

Ei niistä kaikista mitään tulisi, mutta ehkä jostain autotallista voisi joku omena itää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat